Kohti sisäistä motivaatiota ja
merkityksellisyyden kokemusta
Nähdyksi tuleminen ja joukkoon kuuluminen ovat psykologisia perustarpeitamme. Olemme laumaeläimiä, suhdeloita kuten merkityksellisyystutkija Frank Martela asian ilmaisee. Elämme suhteessa toisiimme, tarvitsemme kokemusta nähdyksi ja arvostetuksi tulemisesta.
Tarvitsemme myös kokemusta siitä, että voimme omilla teoillamme tuoda jotain yhteiseen hyvään, olla osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Yksin voimme saada aikaan jotain, mutta vasta kun pääsemme kehittymään ja kehittelemään asioita hyväntahtoisten, välittävien ihmisten seurassa, voimme saada todellisen potentiaalimme esiin ja asiat alkavat tapahtua.
Jenni Kallio
Jenni Kallio on erityisluokanopettaja, joka luennoi, kouluttaa ja työnohjaa kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisia sekä tekee väitöstutkimusta aidosti inklusiivisesta koulusta, jossa kukaan ei jää syrjään. Jennin ajatuksia voi lukea lisää kirjasta Opettamisen vallankumous –opettajasta elinikäisen oppimisen valmentajaksi sekä hänen kotisivuiltaan.
Muistan ensimmäisen illan fiiliksen muutettuani vanhempieni luota ensimmäiseen opiskelija-asuntooni. Olin saanut huoneeni sisustettua kauniiksi, makoilin sängylläni ja kuuntelin kadulta kantautuvia ratikan ääniä. Tunsin samalla haikeutta vanhempieni juuri lähdettyä takaisin omaan kotiinsa, että suurta ylpeyttä. Olin itsenäinen aikuinen ja minulla oli oma koti.
- jenni.kallio@hyped.fi
Afrikkalainen sananlasku sanoo: Jos haluat kulkea nopeasti, kulje yksin. Jos haluat kulkea pitkälle, kulje laumassa. Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan kuinka paljon potentiaalia jätämme käyttämättä kulkiessamme liian nopeasti ja ohittaessamme toisiamme jokapäiväisessä arjessa. Emme huomaa toisen lähestymisiä, emme kiireiltämme pysähdy näkemään mitä ympärillämme tapahtuu, emme kulje yhdessä. Itsenäistyvä nuori elää herkkyyskautta suhteessa oman paikkansa löytämiseen maailmassa. Tässä vaiheessa on erityisen tärkeää tarttua lähestymisiin, joita nuori meille tarjoilee, silloinkin kun ne vaativat erityistä sydämen viisautta tullakseen huomatuiksi. Olankohautukset, varovaiset katseet, vihaan ja torjumiseenkin puetut lähestymisyritykset kertovat tarpeesta tulla nähdyksi ja löydetyksi.
Miten sitten voisimme tukea nuoria löytämään potentiaalinsa, itsessään olevat rikkaudet ja valjastamaan ne itsensä ja muun maailman iloksi ja hyödyksi?
Itseluottamuksen vahvistaminen arjen pienissä mikrohetkissä
Ensimmäinen asia on arkibriljanssi, pienissä arjen mikrohetkissä tapahtuvat ystävälliset teot. Kohtaamiset, joista lähdetään pois vähän paremmalla mielellä kuin millä niihin tultiin. Ilahtuminen kun nähdään, hymy, hyväksyvä katse, pieni kädenojennus, toisen olemassaolon merkityksellisyyden vahvistaminen tavalla tai toisella. Näillä pienillä teoilla vahvistamme itseluottamusta, tutkitusti merkittävintä yksittäistä elämässä menestymistä selittävää tekijää. Itseluottamus luo pohjan kaikelle tekemiselle: Ne, joilla on luottamus omiin mahdollisuuksiinsa onnistua, todennäköisemmin myös onnistuvat. He uskaltavat ottaa riskejä ja yrittää, eivätkä lannistu epäonnistumisista. Heikko itseluottamus taas aiheuttaa alisuoriutumista ja luovuttamista ennen kuin on ehtinyt kunnolla edes yrittää.
Mitä enemmän uskallamme luopua asiantuntijuudesta, valmiista vastauksista ja tietämisestä, sitä enemmän annamme tilaa omille oivalluksille ja sisäisten rikkauksien esiin pääsemiselle, voimaantumiselle ja oman elämän haltuun ottamiselle.
Kun siis haluamme auttaa toisiamme kukoistamaan, meidän tulisi ensisijaisesti pyrkiä kohottamaan toistemme itseluottamusta. Keskittyä näkemään ihmisissä olevaa hyvää ja rakentamaan onnistumiskeskeisyydellä siltaa kohti toiveikkuutta. Jos epäonnistumisia on ehtinyt matkan varrella kertyä paljon, on erityisen tärkeää keskittyä rakentamaan uutta, myönteistä ja onnistumiskeskeistä elämäntarinaa. Purkaa kehittymiselle epäsuotuisia uskomuksia, etsiä menneisyydestä onnistumisia, näyttää mitä kaikkea hyvää näemme, missä ollaan tultu jo pitkä matka. Ja muistaa, ettei hyvä itseluottamus kehity hetkessä. Prosessille täytyy antaa aikaa.
Psykologiset perustarpeet sisäisen motivaation moottoreina
Toinen tärkeä asia on tukea ihmisen psykologisia perustarpeita ja sisäisen motivaation peruspilareita: autonomian, kyvykkyyden, yhteenkuuluvuuden ja hyväntekemisen kokemuksia. Autonomiaa voimme tukea valitsemalla työskentelytapoja, joissa ihmisellä on mahdollisimman suuri vapaus valita mitä, missä, miten ja kenen kanssa asioita tehdään. Käytännön asiakastyössä tämä tarkoittaa tasavertaisen kumppanuuden luomista ja dialogia, jossa asiantuntija asettuu kuuntelemaan, kysymään ja kulkemaan asiakkaan prosessissa rinnalla, tukijan ja sparraajan roolissa.
Mitä enemmän voimme luottaa siihen, että ihmisessä itsessään on kaikki mitä hän positiiviseen muutokseen tai eteenpäin menemiseen tarvitsee, sitä parempi. Mitä enemmän uskallamme luopua asiantuntijuudesta, valmiista vastauksista ja tietämisestä, sitä enemmän annamme tilaa omille oivalluksille ja sisäisten rikkauksien esiin pääsemiselle, voimaantumiselle ja oman elämän haltuun ottamiselle. Tämä on lähtökohta aktiivisen toimijuuden ja sisäisen motivaation syntymiselle. Motivoitumatonta nuorta ei ole olemassakaan. Motivaatio voi joskus olla jäänyt muiden asioiden varjoon ja silloin sitä pitää erityisen lempeästi, mutta samalla jämäkästi haastaen kutsua esiin. Haastaminen kertoo siitä, että uskomme ihmisessä olevaan voimaan.
Myönteisen palautteen antaminen
Myönteisen palautteen merkitys itseluottamuksen kasvattamisessa ja oman potentiaalin esiin saamisessa on valtava. Tarvitsemme toisiamme peileinä. Kun annamme palautetta yrittämisestä, vaikka se toistaiseksi jäisi vasta aikomuksen tasolle, vahvistamme nähdyksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemusta.
Kun nuori ymmärtää että joku näkee hänen yrityksensä ja hyvät aikomuksensa, vaikka ne eivät vielä realisoituisi konkreettiseksi teoksi, jää hänelle muistijälki, joka ohjaa toimintaa jatkossakin. Jonain päivänä tämä muistijälki saa hänet toimimaan.
Rakentava palaute vahvistaa toimijuutta ja itseluottamusta, eikä koskaan häpäise palautteen vastaanottajaa. Kun annamme rakentavaa palautetta, on tärkeä kysyä ensin itseltämme millä tavalla palaute tukee vastaanottajan itseluottamusta ja mikä on palautteen tarkoitus. Joku viisas on joskus sanonut, ettei ammattilaisten tulisi antaa negatiivista palautetta nuorelle ollenkaan, kaverit kyllä pitävät siitä huolen.
Hyväntekemisen ja kiittämisen kulttuurin vahvistaminen
Palataan alkuun. Olemme suhdeloita. Vaalimalla hyvien tekojen, ystävällisyyden, auttamisen ja kiittämisen kulttuuria liitämme toisiamme merkitykselliseen yhteyteen, osaksi jotain suurempaa. Hyväntekemisen ja auttamisen mahdollisuuksiin tarttuminen ja niihin rohkaiseminen, tehdystä työstä kiittäminen ja sen ääneen sanoittaminen, että teoillasi ja olemassaolollasi on minulle merkitystä, voi olla mittaamaton arvokasta. Erityisesti silloin, kun oma paikka maailmassa on vielä haussa. Yksi kauneimmista palautteista opettajan urallani on ollut jo mieheksi kasvaneen entisen yläkouluoppilaani vaatimus saada kantaa painavat kauppakassini Prisman kassalta autooni. Yhteistyömme oli auttanut häntä elämässä eteenpäin ja nyt oli hänen vuoronsa auttaa minua.
Merkityksellisyyden tunne syntyy kun löydämme voimavaramme ja tavan toteuttaa itseämme, ollen samalla merkityksellisessä yhteydessä toisiin. Avaisimmeko siis toisillemme ovia, ojentaisimmeko kätemme, tulisimme enemmän kuin puoleenväliin vastaan ja pysähtyisimme näkemään meissä kaikissa olevan ihanuuden siemenen? Kun annamme tälle siemenelle tilaa kasvaa rakkaudellisessa yhteydessä toisiin, jonain päivänä siitä kasvaa jotain ihmeellistä, vaikkapa kauppakasseja kantava herrasmies.
Jaa teksti